torstai 29. joulukuuta 2011

Riistakamera: Erämiehen apuri




Riistakamerat ovat viimeisen parin vuoden aikana yleistyneet huomattavasti. Riistakameran käyttöä ei pidetä enää minään extremenä, vaan useammaltakin tiettyjä jahtimuotoja harrastavalta alkaa löytyä jopa useampia riistakameroita.

Nykypäivänä vaikuttaa osin vielä siltä, että pääasiassa kameroiden kanssa pelaa “nuorempi jahtisukupolvi”, mutta aivan selkeästi riistakamerat ovat tulossa ihan tavallisenkin jahtimiehen varustetekirjoon.

Itse päädyin reilu vuosi sitten Keep Guardin KG-680-malliin, jota olen käyttänyt maastossa kohtuullisen aktiivisesti.



Seuraavassa muutamia havaintoja vuoden varrelta.



Kameran käyttöönotto oli varsin yksinkertainen prosessi. Härpäkkeen mukana tuli suomenkielinen käyttöohje ja käyttöönotto oli elektronisiin laitteisiin tottuneelle varsin helppoa. Takapihalla kokeiltuna kamera tuntui pelittävän mallikkaasti, mutta siihen oletusten mukainen toiminta loppuikin: Maastossa pakkaskelillä kamera läiski taukoamatta muistikortin täyteen ja patterit tyhjiksi yhtäpäätä, oli kohteita etsimessä tai ei. Samanlaisia ongelmia oli muillakin mallin käyttäjillä ja ainakin omalla kohdalla kylmissä olosuhteissa ainoa mahdollisuus on käyttää liiketunnistimen LOW-asetusta.

 
Toisena ongelmana pitäisin yökuvauksessa käytettävän IR-salaman puutteellista tehoa. Toki valaisutehoa saattaa laskea esimerkiksi salaman linssiin kertyvä kosteus tai härmä. Puutteellinen salamateho tekee kohteiden tunnistamisen hieman haasteelliseksi, samoin kuin liikkuvan kohteen “pysäyttämisen” kuvaan.




Omalla kohdalla kamera on tuonut ihan uudenlaisen näkökulman, esimerkiksi loukkupyynnissä kamera tarjoaa mahdollisuuden saada sellaista informaatiota, joka muuten jäisi saamatta. Kamera paljastaa vaikkapa KANU-loukulla eri eläinten tekemia kommervenkkeja ja loukkuunmenokäyttäytymistä, aivan samoin kuin kulkuaikojakin.




Riistakameran kuvia voi tarkastella maastossa vaikkapa digipokkaria hyödyntäen, jos kamerat vaan käyttävät samaa korttityyppiä ja muutenkin tiedostojärjestelmä on luettavissa. Itse olen kuitenkin päätynyt kahteen muistikorttiin, kameralla käydessä koneeseen sujautetaan toinen muistikortti ja suoritetaan formatointi. “Pyynnissä ollutta” korttia voi tarkastella digipokkarista paikan päällä, mutta varsinaisesti kuvat katson koneelta ja isolta näytöltä.

 
Sellainen näppituntuma riistakameroista on tullut, että laitteet voivat olla “melkoisia yksilöitä”. Oma laite on alkuvaikeuksien (asetusten tunkkaaminen paikoilleen)  jälkeen pelannut luotettavasti. Ja mikä parasta, virrankulutus on todella alhainen; laite toimii kohtuullisilla kuvanottomäärillä tavallisilla AA-paristoilla (8kpl) useita kuukausia ainakin 0-asteen yläpuolisilla lämpötiloilla. Haamukuvia on tullut melkoisen vähän. Samoin laite tuntuu suorittavan kuvaamisen siten, ettei aremmatkaan otukset saa mitään sen kummempaa hepulia. Päiväkäytössä kuvanlaatu on ainakin omiin tarpeisiin vähintään riittävä, laitetta voi hyvin harkita esimerkiksi kesämökin tallentavaksi kulunseuraajaksi.



Omasta mielestäni riistakamera on ehdottomasti “hintansa arvoinen erävaruste”, jonka käyttömahdollisuudet ovat varsin moninaiset. Ainakin omalla kohdalla laite on tuonut lisää sisältöä eränkäyntiin, esimerkiksi kynnys lähteä täydentämään ruokintapaikkaa on selkeästi madaltunut, kun samalla reissulla voi “kokea riistakameran” ja tarkastella kortille tallentunutta trafiikkia ruokintapaikalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti