perjantai 24. elokuuta 2012

Sorsastuksen aloitus 20.08.2012





Kävin perinteisesti tekemässä ”kotuksen” reilua viikkoa ennen H-hetkeä, kyyhkyjahdin aloituksen yhteydessä. Reissulla näkyi parisenkymmentä sorsalintua, joten jonkinlaista kytöä oli ilmassa, muttei mitään poikkeuksellisen ravakkaa lintumäärää näkynyt. Sorsastuksen aloitus samalla paikalla oli omien laskujeni mukaan 29:s kerta. Alueen umpeenkasvaminen on jatkunut tasaisesti ja sorsastusmahdollisuudet heikkenivät rajusti aikoinaan, kunnes reilu 10 vuotta sitten seuralaisten ruokinta käänsi kehityksen suunnan. Tälläkin hetkellä seuran alueella on useampia jahtimiesten pitämiä ruokintoja ja sorsaholleihin pääsee oikeastaan kaikki alueella metsästävät päivän mittaan parantuneen sorsamäärän ansiosta.


Aloituspäivänä saavuin jo hyvissä ajoin kaislikon reunaan. Jo vuosia periaatteena on ollut, että varsinaiselle kotukselle lampareen viereen menen vasta kello 12. Useampaan vuoteen tästä ei ole ollut varsinaista hyötyä, sillä lampare on ollut tyhjä linnuista. Silloin kun lintuja vielä tuolta poukkasi, pääsi itse usein ”polttamaan poukkoon” ja pakeneviä lintuja myös vesistön toisessä päässä olevat jahtikaverit yrittämään. Nyt kiikaroin aluetta ja aika moni perinteinen paikka näkyi olevan miehitettynä, mutta ensimmäisen tunnin aikana ennen H-hetkeä ei näkynyt ainuttakaan vesilintua. Tilanne vaikutti poikkeuksellisen huonolta.


Omaan aloitukseen tulee edelleen mukaan jos jonkinlaista tilpehööriä, mutta jotenkin ”juna tuntuu kääntyneen”. Naamiverkkoja en raahaa enää mukana lainkaan ja kuvastusrintamalla käytän pelkästään robosorsaa. Naamioinnissa olen todennut kamojen päälle vedettävän kevyen 3D puvun toimivaksi ja myös ammuttavuudeltaan hyväksi, verrattuna "oikeaan röllipukuun". Ammunnanharjoittelu jäi melkoisen vähälle, mutta Rhy:n mestaruuskisoissa kiekkoja putosi omalle tasolleni suhteutettuna jopa hyvin. Ei muutakuin lujalla itseluottamuksella makasiinia täyteen teräs- ja wolframikuteja. Muutama varsin haasteellinen taviholli menikin kuin elokuvissa ja yhden sorsan sain leivottua armottomalla sulkutulella alas, joskin vinona. Sen jälkeen karkeita söhrimisiä tuli muutamaankin erittäin makeaan suoraan ja matalaan ylilentoon ja päätinkin keskittyä pudotettujen hakemiseen.



Kaksi löysinkin itse, joskin melkoisen työn takana nuo olivat. Meitä oli hetken päästä kolme kaveria, joilla jokaisella lintu hukassa. Seuran puheenjohtaja saapui paikalle koirineen ja ongelmat ratkesivat, jos ei nyt ihan käden käänteessä, niin paikalla käyden. Koira pelasi erinomaisesti ja hetken päästä kaikilla oli linnut löydettynä. Fiilinki oli parhaimmillaan, kun pudotetut olivat löytyneet ja itse päätin pistää pillit pussiin ja robosta virrat pois.



Ei muuta kuin saaliin käsittely ja pikainen parin tavin kokkaus. Aamulla kerätyt kanttarellit kastikkeeksi ja pari lasia punaviiniä painikkeeksi.


Illalla kävin vielä merenpuolella haistelemassa tunnelmia. Lento oli erittäin maltillista, toisin kuin seuraavana aamuna. Vaan mieleen hiipi sekin, että kauanko taantuva talous kestää moista, kun uudet sorsapaukut maksavat kuutta euroa kappaleelta!