Kävin
perinteisesti tekemässä ”kotuksen” reilua viikkoa ennen H-hetkeä, kyyhkyjahdin
aloituksen yhteydessä. Reissulla näkyi parisenkymmentä sorsalintua, joten
jonkinlaista kytöä oli ilmassa, muttei mitään poikkeuksellisen ravakkaa
lintumäärää näkynyt. Sorsastuksen aloitus samalla paikalla oli omien laskujeni
mukaan 29:s kerta. Alueen umpeenkasvaminen on jatkunut tasaisesti ja
sorsastusmahdollisuudet heikkenivät rajusti aikoinaan, kunnes reilu 10 vuotta
sitten seuralaisten ruokinta käänsi kehityksen suunnan. Tälläkin hetkellä
seuran alueella on useampia jahtimiesten pitämiä ruokintoja ja sorsaholleihin
pääsee oikeastaan kaikki alueella metsästävät päivän mittaan parantuneen
sorsamäärän ansiosta.
Aloituspäivänä
saavuin jo hyvissä ajoin kaislikon reunaan. Jo vuosia periaatteena on ollut,
että varsinaiselle kotukselle lampareen viereen menen vasta kello 12. Useampaan
vuoteen tästä ei ole ollut varsinaista hyötyä, sillä lampare on ollut tyhjä
linnuista. Silloin kun lintuja vielä tuolta poukkasi, pääsi itse usein ”polttamaan
poukkoon” ja pakeneviä lintuja myös vesistön toisessä päässä olevat
jahtikaverit yrittämään. Nyt kiikaroin aluetta ja aika moni perinteinen paikka
näkyi olevan miehitettynä, mutta ensimmäisen tunnin aikana ennen H-hetkeä ei näkynyt
ainuttakaan vesilintua. Tilanne vaikutti poikkeuksellisen huonolta.
Omaan aloitukseen
tulee edelleen mukaan jos jonkinlaista tilpehööriä, mutta jotenkin ”juna tuntuu
kääntyneen”. Naamiverkkoja en raahaa enää mukana lainkaan ja kuvastusrintamalla
käytän pelkästään robosorsaa. Naamioinnissa olen todennut kamojen päälle vedettävän kevyen 3D puvun toimivaksi ja myös ammuttavuudeltaan hyväksi, verrattuna "oikeaan röllipukuun". Ammunnanharjoittelu jäi melkoisen vähälle, mutta
Rhy:n mestaruuskisoissa kiekkoja putosi omalle tasolleni suhteutettuna jopa
hyvin. Ei muutakuin lujalla itseluottamuksella makasiinia täyteen teräs- ja wolframikuteja.
Muutama varsin haasteellinen taviholli menikin kuin elokuvissa ja yhden sorsan
sain leivottua armottomalla sulkutulella alas, joskin vinona. Sen jälkeen
karkeita söhrimisiä tuli muutamaankin erittäin makeaan suoraan ja matalaan
ylilentoon ja päätinkin keskittyä pudotettujen hakemiseen.
Kaksi löysinkin
itse, joskin melkoisen työn takana nuo olivat. Meitä oli hetken päästä kolme
kaveria, joilla jokaisella lintu hukassa. Seuran puheenjohtaja saapui paikalle
koirineen ja ongelmat ratkesivat, jos ei nyt ihan käden käänteessä, niin
paikalla käyden. Koira pelasi erinomaisesti ja hetken päästä kaikilla oli
linnut löydettynä. Fiilinki oli parhaimmillaan, kun pudotetut olivat löytyneet ja itse päätin pistää pillit
pussiin ja robosta virrat pois.
Ei muuta kuin
saaliin käsittely ja pikainen parin tavin kokkaus. Aamulla kerätyt kanttarellit
kastikkeeksi ja pari lasia punaviiniä painikkeeksi.
Illalla kävin
vielä merenpuolella haistelemassa tunnelmia. Lento oli erittäin maltillista,
toisin kuin seuraavana aamuna. Vaan mieleen hiipi sekin, että kauanko taantuva
talous kestää moista, kun uudet sorsapaukut maksavat kuutta euroa kappaleelta!
