Tänäkin vuonna on
julkaistu jälleen uutta materiaalia eräkirjapuolle.
Itse otin ”lukemistyön
alle” muutamia valittuja teoksia; Ensimmäisenä Seppo Saraspään Lintukoiran ikävä.
Helppolukuista kerrontaa ja kirja tuli varsin nopeasti kahlattua läpi.
Itselleni tuli jonkinlainen ”eräkirjaähky” parisen vuotta sitten ja tänä kesänä
parikin eräkirjaa hyytyi muutamaan ensimmäiseen tarinaan. Tästä syystä valitsin
uuteen alkuun juuri Saraspään teoksen, sillä oman kokemukseni mukaan hänen
teoksensa ovat ”hyvin luettavia”. Kirja ei ole niinkään perinteistä ”erätarinakerrontaa”,
vaan ehkä enemmänkin kuvausta Inarilaisesta elämästä, johon eräily liittyy
laajemminkin luonnollisena osana arkea. Näiden tarinoiden lisäksi mukana on
elävöittämässä hieman irrallisempiakin novelleja.
Jere Malisen ja
Veli-Matti Väänäsen Kanalinnustus jatkaa arvokasta ”jahtimuototyyppistä
erätietokirjalinjaa”. Kokeneelle metsästäjälle kirjassa ei varsinaisesti ole
hirveästi uutta ja veretseisauttavaa, mutta yhteen teokseen on koottu kattava
summarointi kanalinnustuksen alueelta. Aloittelevalle kanalinnustajalle hyvä
pläjäys ja kokeneemmalle hyvä ”teaser” juuri kauden alle.
Kenraali kairassa:
Ilkka Ilmola on itselleni uusi tuttavuus eräkirjailijana. Kirja on parhaillaan
lukemisen alla ja ainakin alku oli lupaava: Ensimmäisessä tarinassa
valoitettiin Suomalaisen kenraalikunnan erätaivalta. Samoin alkupään tarinoissa
on rivien välistä luettavissa, että Ilmola on aloittanut eräharrastuksensa
aikuisiällä. Uskoisin tuon tuovan tarinoihin erilaista tuoreutta ja näkökulmaa,
mitä tyypillisissä ”saappaanvarrenmittaisesta jahtitouhut aloitettu”
tyyppisissä novelleissa.
