Kesä oli töiden
puolesta sen verran kiireinen, että syksyyn säästyi vielä viikonverran lomia.
Ja saareenhan sitä tuli lähdettyä, heti kun ”edustustehtävät” sai hoidettua.
Siinä sumussa kiroilin, kun GPS ei tahtonut ottaa millään fixiä. Ja sumun
hävettyä mereltä palatessa katselin, että äkkinäinäinen luulisi tuota
sukellusveneeksi...
Muutamia
linnustusponkauksia tuli tehtyä ja saalistakin kertyi. Mantereen puolelta löytyi sellainen
hirvikärpästihentymä, että oksat pois. Olen aina pitänyt hirvikärpästen haittaa
lähinnä asennekysymyksenä, mutta näköjään kun niitä on riittävästi, niin
hauskuus katoaa...
Ja tokihan sitä
piti vähän harrastaa ”aarteenetsintääkin” jälkikasvun kanssa. Yllättävän hakusessa
olivat rajapyykit, vaikka ne jokunen kerta tuli aikoinaan isän kanssa
kierrettyä.
Mökillä mieleen
muistui naapurin naureskellen kertoma tapaus, kun lauteet olivat päässeet
saunojien alta romahtamaan. Ja kun samaa ikäluokkaa on omakin sauna, niin
pitihän tuo kiinnitysten tilanne tarkastaa. Ja aikalailla ravistuneet olivat
nuokin. Ei muutakuin ”laastarointia kehiin”, ennenkuin sattuu mitään vahinkoa.
Ja tulihan sitä
jo talveakin pohdittua. Tiedä sitten, auttaako ”korkeaan veteen” tehty niitto
kulkuväylien parempaa jäätymistä. Ja mielessä kävi sekin, että mahtaako tämäkin alue olla jo "jotain pirun naturaa" ja moinen niittohommakin on kiellettyä puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti