Reissulla ehti
tutustua vähän paikallisiin riistankäsittelytiloihinkin. Riittävät on pojilla
harjakorkeudet ruhojen riiputukseen. Samalla tuli seurailtua tuulahduksia
paikallisesta jahtikeskustelusta.
Ja varsin
tutultahan tuo vaikuttaa.
Esimerkkinä
vaikkapa Kiinassa ulkomaalaisten jahtimahdollisuudet. Ulkomaalaisille avautui
ensimmäinen jahtialue vuonna 1985 Dulaniin. Tuolla alueelle oli ollut
esimerkiksi Blue sheeppiä vajaa 1000 yksilön kanta. Ulkomaisten jahtimiesten
vierailuiden myötä panostus esimerkiksi blue sheep-kantoihin parani
merkittävästi ja parhaimmillaan alueen kannat liikkuivat 100 000 yksilön
hujakoilla metsästyksestä huolimatta. Kuitenkin Kiina kielsi jahdit vuonna
2006. Esimerkiksi Dulanissa tilanne meni siihen kaareen, että metsästysalueen
henkilöstömäärä on pudonnut paristakymmenestä viiteen ja alueen lopettaminen on
katkolla koska tahansa.
Samoin Kiinassa
tuntuu olevan varsin ”äänekäs viherpiiperöiden joukko”, aivan kuten Suomessakin.
Eli metsästykseen vaaditaan periaateellisia rajoitteita, vaikka siitä olisi
ihan selkeitä haittoja riistakannalle. Kiinassa sentään päättävissä elimissä on "järjen ääntä" ja metsästysmahdollisuus palautettiin ulkomaalaisille. Eli rajoitukset eivät ole "ikuisia", kuten Suomalaisessa järjestelmällisessä "vihreiden ajamassa" metsästyksen moninaisuuden alasasjossa Kansallispuistoineen sun muine rauhoitusalueineen.
Yksi silmiinpistävä
seikka on kiinalainen ruuanlaittokulttuuri. Erilaisia raaka-aineita
hyödynnetään tehokkaasti ja erittäin maistuvalla tavalla. Väkisinkin mieleen
tulee, että pystyisikö esimerkiksi hirven tai peuranruohoa hyödyntämään
tehokkaammin kotikeittiössä, aivan samoin kuin vaikkapa erilaisia vesistöjemme
kalalajeja perinteisten lisäksi.
Se pitää vielä kiinalaisten ruuista sanoa, että erämiehen suuhun erittäin maistuvia. Toki jotkut ankeriaanpätkät ja härkäsammakonkappaleet aiheuttavat pientä epäluuloa, mutta ihan maistuvaa tavaraa nekin olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti