Rannikon väki iskee takaisin!

Suomalainen saaristokulttuuri on ollut viimevuosina poikkeuksellisen vainon alla ja selkeästi ”kuoliaaksisuojelun” kohteena. Omalla kohdalla esimerkiksi siian rääkipyynnin kieltäminen ja Selkämeren kansallispuiston perustaminen paikallisten toimijoiden mielipiteitä huomioimatta tuntuivat epäreilulta hallintotavalta.

Onkin erittäin hienoa huomata, että pohjoisempana on ryhdytty toimenpiteisiin saaristokulttuurin suojelemiseksi valtion ”suojelukulttuurilta”. Rannikko-Pohjanmaan saaristokulttuurin suojelemiseksi on perustettu oma yhdistys, jossa on tällä hetkellä mukana jo yli 40 paikallista  alueen yhdistystä.

Koska vastaavanlaisia eränkäynnille kohtalokkaita "kuoliaaksisuojeluhankkeita" on menossa ympäri maatamme, on erittäin mielenkiintoista seurata tämäntyyppisen uraa-uurtavan ja laajan, useiden yhdistysten muodostaman, toimijan tulemista pelikentälle. Jos asioissa noudatetaan hyvää hallintotapaa, niin missään nimessä yhdistyksen ajamia asioita ei voida jättää huomioimatta päätöksenteossa.

Metsästysammunnan ABC

 Suomen Metsästäjäliitto on vuonna 2011 julkaissut varsin mielenkiintoisen teoksen: Metsästysammunnan ABC. Kirjan fokusalueena on nimenomaan tähdätä lukijan ja oppien soveltajan parantuneeseen riistalaukauskyvykkyyteen.

Martti Peltomaa: Ristikettu

Käsiin osui Peltomaan uusin teos: Ristikettu. Tekijän Inarilaisuus ja rajamiestausta näkyy teksteistä sopivasti, eikä noihin ole jääty junnaamaan. Pidin pientä taukoa eräkirjoista, sillä edellinen lukemani eräkirja oli sitä kategoriaa, että lähes jokainen tarina päättyi johonkin ikävään käänteeseen tai mystiseen ihmetykseen, kirjoittajaa en nyt satu muistamaan... Lukukokemuksena ei kuitenkaan oman maun mukainen.

Peltomaan kirja on toista maata. Helppolukuista tekstiä ja kruusailematonta kerrontaa. Kirja tuli luettua läpi muutamassa sessiossa ja tarinoissa oli sopivasti variointia. Aikaskaalassa liikuttiin vanhoista ajoista nykypäivään ja mukana on myös selkeästi ja rajusti fiktiivisiäkin tarinoita, joiden määrä ei kuitenkaan vielä nouse häiritsevälle tasolle. Peltomaan kirjassa on omaan makuuni sopiva tietynlainen positiivinen pintaväre, vaikka aina hommat eivät ihan täysin putkeen menisikään.

Isänpäivä koittaa: Pyydä lahjaksi turvaoranssia

Isänpäivä on jälleen käsillä. Aika usealta erämieheltä vaimoväki tai jälkikasvu tiedustelee kauttarantain, olisiko jonkinlaisia puutteita varustepuolelta. Tai sitten hommaavat omasta mielestään jotain "tarpeellista".

Kotiväen ja jahtimiehenkin oletuksena on, että sorkkaeläinjahdista palataan luodinreiättömänä kotiin ja tuohon lainlaatijakin on kiinnittämässä erityistä huomiota.

Bilteman riistanriiputin

Alkoi ruhoja tulla yhdessä välissä lahtivajalle siihen tahtiin, että alkoivat kinnerit loppua kesken. Moinen tilannne syntyi, kun hirvijahti oli viikonloppuna tuloksekasta, samoin kaurisjahdissa päästiin kaatokantaan ja iltasin seurueen peurakytisjahtikin oli tuottanut tulosta useammalla sektorilla. Kun vielä riiputuskelit olivat kohtuulliset, oli lahtivajalla hetkellisesti jonkun verran ruhoja riippumassa.

Biltemasta löytyi kuuden euron hintaan "riistanriiputtimia", joita hommasin pari kokeeksi. Riiputtimelle luvataan kestoa max 200kg, jota pidän kyllä aavistuksen ylioptimistisena, jos vertaa minkälaisissa kinnereissä meillä ollaan totuttu tuonpainoisia ruhoja riiputtamaan. 

Mitoitukseltaan nämä Bilteman tekeleet soveltuvat lähinnä peuralle ja sen kaliiberisille otuksille. Yhtänä mielenkiintoisena yksityiskohtana toisen ripustuskorvakkeen pokkaus, jonka pitäisi mahdollistaa yksin ruhoa käsiteltäessa ruhon halkaisunjälkeinen toisen puolikkaan poisnosto, ilman että kinneriin jätetty puolikas solahtaa lattialle.

Mielenkiintoista nähdä, miten pelaavat; Kestävät korroosiota ja rakenne kestää.

Talvi tuli. Ja meni.

Syyskuun lopulla ei ollut vielä merkkiäkään kylmistä keleistä ja yöpakkasetkin loistivat poissaolollaan. Ruokintapaikkaa tuli täydennettyä ennen kiinanreissua ja riistakameraan tallentuikin jonkin verran riistaliikennettä. Jahtikaverit tosin ehtivät ampua kytislohkon ”luvat täyteen” reissun aikana.

Kansallispuistosyöpä etenee

Suomessa on tällä hetkellä 37 kansallispuistoa. Ja etäläisen Suomen kansallispuistoissa metsästys on käytännössä aina kielletty. Kansallispuistot ovatkin yksi suurimmista metsästyksen uhista nykypäivänä. Vihreä ympäristöministeri Ville Niinistö käsittelee uusia kansallispuistohankkeita näillä näpeillä ja ehdotuksia uusiksi kansallispuistoiksi onkin tullu 19(!) kappaletta.

Ympäristöministeri Niinistö sooloilee tässä kansallispuisto-asiassa melkoisesti, sillä selkeänä tahtotilana tuntuu olevan ajaa Suomeen väkisin uusia kansallispuistoja kovasta alueellisesta vastustuksesta huolimatta. Ja myös se on jäänyt ympäristöministeriltä huomioimatta, että hallitusohjelmassa ei ole mainintaa uusien kansallispuistojen perustamisesta.