Syyskuun lopulla ei
ollut vielä merkkiäkään kylmistä keleistä ja yöpakkasetkin loistivat
poissaolollaan. Ruokintapaikkaa tuli täydennettyä ennen kiinanreissua ja
riistakameraan tallentuikin jonkin verran riistaliikennettä. Jahtikaverit tosin
ehtivät ampua kytislohkon ”luvat täyteen” reissun aikana.
Aika lailla keli muuttui
rapiassa kuukaudessa. Ja kyllähän se on sanottava, että maassa oleva sopiva
lumikerros edesauttaa sorkkaeläinpyyntiä, sillä ”tyhjien alueiden” haravointi
vähenee oleellisesti. Aivan oma tunnelmansa on noissa hankijahdeissa, sillä
vähän pienemmälläkin ”jälkiviisaudella” varustettu pystyy tulkkaamaan jälkiä.
Hirvihommissa Tikasta
putosi lipas. Onneksi tämä tapahtui asetta pussista otettaessa ja lipas ei
hävinnyt hankeen. Homma paljastui Tikan tyyppiviaksi: Muovinen lippaan
lukitussalpa oli katkennut akselireiän ympäriltä. Vastaavia on sattunut
useampia.
Venehommat menivät vähän
karheaan kaareen ja jäissä tuli jonkin verran ajeltua. Eipä tarvi isommin
veneenpohjaa pestä, sen verran puhtaaksi tuo lähti.
Nyt hankikelit ovat
vähiin päin hävinneet ja mielenkiintoista nähdä, milloin seuraavaksi saadaan
lunta edesauttamaan jahtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti