tiistai 29. tammikuuta 2013

Kalevi Hirttiö: Saunapyy





Lyhyesti sanottuna, erittäin mielenkiintoinen eräteos. Koulutukseltaan Hirttiö taitaa olla hallintotieteiden lisenssiaatti, mutta teksteistä ”akateemisuus” ei oikeastaan lainkaan paista läpi. Suosittelisin lukemaan tämän teoksen, siinä on erärintamalla kohtuullisen erilaista otetta, joka tosin jakaa varmasti mielipiteitä.

Hirttiö ei pyri mihinkään pilkuntarkkaan ”historian tallentamiseen” tai autenttiseen tapahtumien kuvaamiseen ja valtaosassa tarinoista on joku keventävä käänne. Tekstistä ei ilmene juuri minkäänmoista ”mailan puristamista”: Tässämielessä itselleni oli melkoinen yllätys, että Saunapyy on Rovaniemeläisen kirjailijan esikoisteos. Mielenkiinnolla odotan kirjailijan mahdollista seuraavaa teosta ja ilmanmuuta se kuuluu lukulistalle. Pienenä vinkkinä voisi mainita, että ehkä huonolaatuisin kansikuva aikoihin, seuraavaan teokseen kannattaa varmaan ottaa kuva jollain muulla kuin halvimmalla kännykkäkameralla :).

Lisäarvoa myös siitä, että sivutolkulla ei käytetä menneiden haikailuun tai vanhenevan kehon taivasteluun. Samoin teoksessa ollaan ajan hermolla, omat novellinsa löytyy vaikkapa ketunpillityksestä ja jalkanarupyynnistä.



Olisiko tämä nyt sitä eräkirjallisuuden nykypäivää?

torstai 24. tammikuuta 2013

Hei, nyt korkataan!



Talvi etenee ja jäät vahvistuu. Lunta on kuitenkin tullut paikkapaikoin jään päälle kohtuu maltillisesti ja se on pakkautunut tuulissa melko piukaksi kerrokseksi. Tämä mahdollistaa näillä pakkasilla jäiden mukavan vahvistumisen. Samalla jäällä liikkuminen on kuitenkin kohtuu vaivatonta.



Pilkkimiehelle tämä tuo ainakin meilläpäin mukavia mahdollisuuksia. Väkeä ei kuitenkaan liiku käytännössä juuri lainkaan sisälahtien ulkopuolella. Tämä mahdollistaa sen, että pilkkireissuilla on mahdollista päästä vielä tässäkin vaiheessa ensimmäisenä ”korkkaamaan” useimpia perinteisiäkin kalamestoja, eli poraamaan niihin jääkauden ensimmäiset reiät.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Loukkuu vai koukkuu?




 Kävin siinä ennen viikonlopun lumisadetta kiikaroimassa luodolla. Aika lähellä oli ”harmaan jään” alue, eli alue jossa jää oli luultavimmin lautoilla palapelinä ja palat toisissaan kiinni ”yönvanhalla liimalla”. Illan aikana kun ropsautti lunta, niin koko lakeus oli saman näköinen. Kelkkamiehelle tuottaa äkkiä yllätyksen, jos ajaa kohtaan josta ”palapelin palanen puuttuu”, kun tuuli mosaiikkia järjestelee.

Koukkuu vai loukkuu?




Made tuntuu olevan aavistuksen piukassa tänäkin talvena, vaan ehkä se tästä vielä alkaa aukemaan. Muutama vuosi mennyt koukkuhommissa puolivaloilla, mutta nyt tässä alkaa olla jo pientä haasteen makua.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuosi vaihtuu, mies laihtuu?

Loppuvuosi meni kuin karhulla, vararavintoa tuli kerättyä kiihtyvällä tahdilla. Liikunta ja eränkäynti jäi aika lailla sivurooliin ja jouluvalmisteluihin tuli panostettua jonkin verran. Jo joulun alkupalakattaus täytti kiitettävästi mahaa, ennen kinkkua, lipeäkalaa ja sen semmoista.