maanantai 8. huhtikuuta 2013

Teen-sen-itse: Risukeitin




Kimmokkeen risukeittimen väkertelyyn sain eralle.netin keskusteluista. Tuolla metsästyspainotteisella foorumilla on myös muutama retkikeitinliitännäinen keskusteluketju. Osa tosin vaatii rekisteröitymisen sivustolle:


Kaappiin on kertynyt useammanlaisiakin keittovehkeitä, on tenua ja kaasua ja erimnoisia polttimia. Monasti  näissä risukeittimissä on vankasti itsetekemisen ideaa.





Keittimeen kävin kopaisemassa osat Ikeasta:
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/30131716/
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/30011832/
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/10202088/

Ordning keittiövalineteline: Halkaisija 12cm ja korkeus 18cm
Aterinteline: Halkaisija 12cm ja korkeus 13,5cm
Ordning Grundtal aterinteline: Halkaisija 12cm ja korkeus 28cm

Näistä työstöön pääsi tuo korkeampi reikäputki ja aterinteline ”kattilaosaksi”. Jos näitä Ikeasta käy haeskelemassa, niin ainakin viimeaikoina toista lötyy maatason kerroksesta ja toista taas kakkoskerroksen keittiöalueelta.

Osat työstin oheisen näköisiksi:






Muutama pikainen havainto:

-          Palotila jää pieneksi, poltettavan materiaalin pitää olla ”pienimuotoista”.
-          Jos palomateriaalia joutuu lisäämään, reikäiseen putkeen se on vähän hankalaa (risut eivät halusta solahda palotilan pohjalle) ja kattila jää kantamaan.

Risukeitin edustaa jonkinlaista ”ekologista” lähestymistapaa, jos semmoisesta tykkää. Vedet tai kahvit tuolla kiehauttaa ihan OK, ei tarvi roudailla mitään kaasupulloja, eikä myöskään tehdä valtavia tulia. Pienellä käpy tai kuivien oksien panoksella pläjäyttää vaikkapa kiehuvat vedet ”lisää vain vesi”-tyyppiseen retkiruokaan.

Itse harkitsen keittimen sijoittamista veneeseen. Luodolla pystyy keittelemään vaikkapa kävyillä tai pikkurisuilla sen kummallisempaa jälkeä käynnistään jättämättä. Paketti on kohtuullisen kokoinen ja nykyinen kahva on tarkoitus korvata trangian kahvaosalla ja löytää kattilaan sopiva kansi.

Itse sanoisin, että tämmöinen keitin sopii sopivalla asenteella olevalle nysvääjälle. Sellaiselle, joka on valmis sietämään keittimen puutteita ja antaa arvoa omalle tuunaukselleen. Ja tuunausvaraa keittimessä tosiaan on ja jokainen voi tehdä vermeestä itsensä näköisen.

Toki tälläkin kahvivesi kiehui ”koeajoissa” ja keittimeen syydetty puutavara palaa todella hienojakoiseksi tuhkaksi.

3 kommenttia:

  1. Tuo risukeitin on kyllä mielenkiintoinen vekotin. Pari kysymystä: Kellotitko veden kiehumisaikaa? Onko vesiastiassa kantta? Kansihan nopeuttaisi kiehumista olennaisti.

    VastaaPoista
  2. Ei tullut kellotettua.

    Useinhan risukeitinten hyvyyttä vertaillaan tuolla kiehumisajalla. Itselläni vesi oli lähtötilanteessa huoneenlämpöistä, sitä oli epämääräinen määrä kattilassa ja risujakin piti lisätä kesken kaiken.

    Kansihan tuohon on hakusessa, eli kun jostain osuu sopivan halkaisijan omaava kansi halavalla käsiin, niin se tulee tuohon integroitua.

    Arvelisin, että teelmyksellä on mahdollista päästä ihan kohtuullisiin kiehumisaikoihin, kunhan varaa keittimeen vaikkapa pari sytytyspalaa, haalii sopivaa poltettavaa (esimerkiksi kävyt)ja keittää tuulella suojaisessa paikassa kansi päällä.

    Mielestäni tämä on parhaimmillaan veden keitossa, epäilen aika vahvasti esimerkiksi "perinteisen retkiruuan" onnistumista tuolla, jossa pussiaineksia lisätään veteen ja keitetään vaikkapa 5 minuuttia kattilassa...

    VastaaPoista
  3. Kansi tuohon kuppiin löytyy tästä Ikean sarjasta... Samoin monta muuta käyttökelpoista esinettä risukeittimeen :-)

    http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00130167/

    Eli eikun suunta Ikean lasten osastolle!

    VastaaPoista