tiistai 6. elokuuta 2013

Kokonaiselämyksellinen kalapaikka Lapissa: Osa II


Reissuvalmistelut meillä lähtee yleensä siitä, että pähkäillään mihinkäpäin ollaan menossa. No, viimevuosina majoituksen osalta kaava on ollut aika vakio. Toki maastossa on alueet vaihdelleet. Samoin meillä on ”varustelista” koneella, jota on vuosien varrella päivitelty ja jonka mukaan ungefäär molemmat pakkaavat varusteensa. Tällöin ei pääse syntymään isoja hazardeja, että perillä puuttuisikin jotain oleellista.

Meikäläisten tyylillä sitä tavaraa helposti kertyy kantoon. Itse luotan Savotan putkirinkkaan, mutta kaveri oli tänä vuonna vaihtanut Savotan johonkin ylijäämätekeleeseen kokeeksi.



Tämänkin vuoden reissulla kelit suosivat ja maasto oli vaihtelevaa.


Tulipuut harvenee.


Rajanpinnassakin tuli pyörähdettyä päiväreissulla.








Poronhoitoalueella kun ollaan, niin noita porojakin maastossa pyörii. Autohommissa noista sitä riskiä on ja joskus tuntuvat liikkuvan sähäkästikin ja joskus taas eivät.


Sekin on tullut huomattua, että aika monenlaisia käsityksiä ihmisillä on, miten poroaitojen portit pitäisi perässään sulkea. Toki portteja on monenlaisia, mutta eivät nuo nyt ihan mitään ylivoimaisia ole.


Tähän reissuun liittyi pari erityispiirrettä: Vedet olivat todella matalalla ja kelit lämpimiä. Tulien teon kanssa sai olla todella tarkkana ja pyrimmekin rakentamaan jonkinmoisia tulisijoja veden ympäröimiin saarekkeisiin tai hiekalle. Vedet olivat myös lämpimämpiä kuin koskaan ja se varmasti vaikutti kalantuloonkin.





Yksi perinne meillä on pitänyt. Jokaisen vaelluspäivän päätteeksi, kun teltat on pystyssä, rinkasta löytyy tölkki ~10% olutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti