keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kokonaiselämyksellinen kalapaikka Lapissa: Osa III



Meillä se perimmäinen draiveri Lapinreissulle on ehdottomasti kalastus. Olemme kuitenkin vuosien varrella huomanneet senkin, että kokonaiselämyksellisyys syntyy kokonaisuudesta, jota ei kannata pelkästään kalastuksen varaan laskea.

Tänä vuonna ensimmäiseen leiripaikkaan aivan viereen jolkotteli valkoinen poro. Sanoin kaverille, että tämä on kyllä semmoinen etiäinen, joka ei välttämättä hyvää tiedä...



Ensimmäinen ilta maastossa oli pirun lämmin ja kuiva. Emme arvanneet tehdä edes tulia, joten hommasta oli ikäänkuin puolimahtia pois, kun ruuanlaittoaskareita hääräiltiin.


Itselläni on nuo kaasuvehkeet lähinnä back-uppina ja olen pyrkinyt keittelemään mahdollisimman paljon tulilla. Molemmat meistä ovat jo jonkin aikaa sitten luopuneet trangian käytöstä maastossa. Se täytyy sanoa, että tuollainen tulien nokeama pannu ilman tuulisuojaa ei ole ihan mikään maailman kaasutaloudellisin.


Yksi keskeinen osa reissua on telttayöpymiset. Aina aamulla spekuloidaan, kuin halvatun huonosti tai hyvin tuli nukuttua. Molemmat ovat siirtyneet ilmatäytteiseen patjaan, jota pitää kyllä peltiselkäisenä suositella. Leiripaikan löytäminen on aina päivän ”jännitysmomentti”, sillä Vätsärin alueella tuo voi olla joskus hakusessa. Esimerkiksi tämän vuoden telttakierros päättyi normaalia aikaisemmin, kun 18km vaelluksen aikana ei osunut eteen ensimmäistäkään telttapaikkaa. Tämä kannattaa pitää mielessä tuolla alueella, ei ole kovin viisasta vetää itseänsä piippuun ja kuvitella alkavansa miettimään leiriytymistä siinä vaiheessa. Alueella kun tuntuu olevan leiripaikoissa vähän jokotai-meininki; joko helkkarin hyvä tai helkkarin huono.



Vaelluspaitana olen käyttänyt tuommoista kokopuuvillaista peltipaitaa jo vuosia. Tänä vuonna aloin vakavasti harkita, että päivittäisin tuon johonkin sekoitemateriaaliin, lähinnä kuivumisominaisuuksien takia.


Kelit olivat tänä vuonna tosiaan poikkeuksellisen lämpimät, erityisesti vedet olivat lämmenneet ja alhaalla. Aika gutaa tekee suihkussakäynti vaelluspäivän päätteeksi.


Loppupeleissä sitä kokonaiselämyksellisyyttä luovat aika lailla ne illan tulistelut oheistoimintoineen. Toki maastossa on pidettä järki päässä, minkä verran ja missä vaiheessa pelaa voimajuomien kanssa. Vätsärin ympäristön maasto on erinomaisen helppo paikka esimerkiksi katkaista jalkansa selvinkin päin.

3 kommenttia:

  1. Mainio juttusarja! Kyllä se peltipaita kiva ja miellyttävä paita on, mutta se kuivuminen. Minulla on peltipaidat nykyään sellaisina "yleisolo"-paitoina, mutta jos hikoilua on edessä, laitan päälle kyllä jotain keinokuitua.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentista.

    Aikoinaan tuli pidettyä peltipaitaa jahtihommissa jo ennen inttiäkin, puhumattakaan paljonko tuota sai käyttää armeijassa. Silti tuo jäi jo aikoja sitten pois omasta jahtikäytöstä, tiedä sitten miksi on roikkunut vaellushommissa vielä mukana. Esimerkiksi nuo omat vaelluksessa käyttämäni housut ovat 45/55 puuvillasekoitetta ja toimivat mielestäni kostuessaan aikalailla eritavalla mitä peltipaita, kun kuivumisesta puhutaan.

    Pitää varmaan paitahommaa päivittää seuraavaan reissuun.

    VastaaPoista

  3. I have been exploring for a little for any high-quality articles or weblog posts in this kind of house . Exploring in Yahoo I ultimately stumbled upon this site. Reading this information So i'm glad to exhibit that I have a very just right uncanny feeling I came upon just what I needed. I such a lot indisputably will make certain to don?t overlook this web site and provides it a glance on a constant basis. capitalone.com

    VastaaPoista